Windhoek

Tervetuloa pikku-Windhoekiin!

Toinen päivämme Namibiassa aloitettiin mukavasti hyvän aamiaisen äärellä. Aamupalan jälkeen heitimme reput selkään ja lähdimme tallustelemaan kohti keskustaa. Hotellin henkilökunta ihmetteli, aiommeko todella KÄVELLÄ "tämän pitkän matkan keskustaaan asti"?  Todellisuudessa matkaa keskustaan oli noin 2,5 km. Kartasta otimme suunnan ja sitten eikun sekaan vaan! Matkalla säikyimme ohi hurjastelevia autoja ja jatkuvaa tööttäilyä ( Iina oli varma että jokainen tööttäys oli meille, taitaa vaatia hieman aikaa tottua tähän tööttäilykulttuuriin.. ) Tienylitykset olivat mielenkiintoisia, sillä kävelyteitä ei paikoin ole ja suojateillä palaa jalankulkijalle "vihreät" tosi vähän aikaa. Ei ihme että täällä on niin vikkeläjalkaista porukkaa! :) Ihmisiä oli keskustassa paljon liikenteessä, mutta yllätyimme siitä, miten vähän meihin otettiin kontaktia, eikä kukaan ollut päällekäyvä tai tunkeileva. 

Ensimmäiseksi suuntasimme vaatekaupoille, josta mukaan tarttui kevyemmät kengät, uikkarit ja sukkia, sekä Iinalle kevyempää vaatetta, sillä kollareita lukuunottamatta kaikki vaatteet jäivät rinkkaan. Pakollisten ostosten jälkeen lähdimme etsimään bussiasemaa, josta ostimme seuraavalle päivälle liput Ondangwaan menevään Intercapen bussiin. (700 km taittuu noin 25 € hinnalla..) Piipahdimme vielä Suomen suurlähetystössä ilmoittautumassa, jonka jälkeen menimme piknikille puistoon. Puistossa meitä lähestyi ensimmäinen kaupustelija, joka tarjosi meille "Chanel 5"-hajuvettä. Kohteliaasti kieltäydyttyämme mies vetosi tunteisiimme hieromalla tyhjää mahaansa ja Iina heltyikin antamaan miehelle yhden eväs-banaaneistamme. 

Matkalla hotellille meidät yllätti kova sadekuuro, joka toisaalta virkisti, mutta kasteli meidät läpimäriksi. Yritimme koko päivän tavoittaa lentokentän virkailijaa, joka selvittäisi meille, missä päin maailmaa meidän tavaramme ovat. Lopulta kolmen jälkeen saimme tiedon, että rinkat ovat kuin ovatkin saapuneet Namibiaan! Saimme sovittua, että ne toimitetaan suoraan Oniipaan, joten toivottavasti ne odottavat meitä siellä ylihuomenna. Jonkin aikaa hotellilla hengailtuamme lähdimme syömään pikku-Windhoekin portugalilaiseen ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja suht halpaa. Ravintolassa viereisessä pöydässä istui sattumalta suomalainen nainen sekä Suomeen juuri muuttamassa oleva namibialainen mies. HYVÄ SUOMI! Saimme ravintolasta myös ensimmäisen ystävämme, sillä tarjoilijatyttö halusi antaa meille puhelinnumeronsa ja "olla ystävämme". Illan jo hämärtyessä lähdimme kävelemään takaisin hotellille, mutta matkan varrella oli tietenkin vielä ostettava parit tulijaiset katumyyjältä. Totesimme, että on parempi, jos Jonna on vastuussa rahoistamme, sillä muuten Iina tuhlaa ne ystävällisten ihmisten tukemiseksi melko nopeasti...

Kuvia hotellilta

Aamiaspöydän antimia

Porttien suojassa oli turvallista nukkua

Huoneistomme ulkoapäin.. (alakerta)

Vastaanotto

Kuvia Windhoekista

Leila: On täälläki huoltsikoita!

"Kävelytiemme" keskustaan

Ruoka ja talonviini maistuivat ravintola O´Portugassa

Hotellimme pihalla olevat mangusti-patsaat
 toivat mieleemme ystävämme Miian

Bussi kohti pohjoista lähtee klo 18.
Matkustajien " Kehunen" ja "Pinkala" on oltava asemalla viimeistään klo 17.30.

Tärkeimpiä ostoksiamme oli aurinkorasva rinkkaan jääneiden tilalle,
 mutta jo matkalla keskustaan turisti Pihkala onnistui ottamaan vähän "väriä"

Aamulla hyvästelimme mukavan saksalais-pariskunnan, jotka olivat tulleet Namibiaan kiertelemään kahdeksi viikoksi. Rouva huolehti meistä äidillisesti kyselemällä, onko kaikki nyt varmasti kunnossa ja käski meidän pitää toisistamme huolta. Sen teemme! :) Nyt istuskelemme hotellin altaalla ja nautimme viimeisistä tunneistamme Windhoekissa ennen bussin lähtöä. Se, mikä meitä pohjoisessa odottaa, on vielä arvoitus, mutta onneksi Oniipassa asuva Timo on sentään meitä bussilta vastassa. Odottavatko rinkat meitä pohjoisessa, jää nähtäväksi, samoin kuin se, miten hyvin netti siellä toimii. Koetamme olla yhteyksissä maailman toiselle puolen mahdollisimman usein...

Aurinko alkaa paahtamaan, "kesäloma"-terveisin Iina ja Jonna