sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Muistoja pohjoisesta






Perjantaina 16.5. lähdimme Namibian suurimpaan luonnonpuistoon Etoshaan katselemaan eläimiä. Päivän aikana näimmekin suurimman osan puistossa asustelevista elukoista. Erityisesti mieleen jäi leopardi-äidin ja kahden pennun näkeminen sekä tietysti mahtavat elefantit! Leijonaa ei tällä kertaa onnistuttu bongaamaan, joten sen näkeminen onkin hyvä jättää seuraavan Etosha-vierailun tavoitteeksi ;) Joitakin kuvia onnistuttiin eläimistä nappaamaan, mutta ensi kerralla varustaudumme matkan myös paremmalla zoomilla! 


Matkaan lähdettiin anivarhain..
Leopardiemo pentuineen


Springbokit maistuivat pari viikkoa
 myöhemmin myös lautaselta :p




Linssilude mangustit


Fantti





Viimeisenä viikonloppunamme Oniipassa pääsimme vierailemaan myös erään opettaja-kollegamme koti-kylässä lähellä Namibian ja Angolan rajaa. Kylässä nautimme meekulun (isoäidin) valmistaman perinteisen ovambo- lounaan ja pääsimme harjoittelemaan namibialaiselta kotirouvalta odotettavia taitoja, kuten mahangu- viljan murskaamista ja siilaamista jauhoksi. Vierailumme kylässä tuotti molemminpuolista iloa, sillä koko perhe tuntui olevan mielissään siitä, että ”he ovat ainoat koko kylässä, joiden luona on vieraillut valkoisia!” :)


"Puskiin!"


Perinteisten korien valmistusta
 palmun lehdistä..

Lounas

Oshivambo- chicken vs. Jonna

"Oshikundu"- namibialaista jauhojuomaa
 (ei ollu oikeesti noin pahaa) :D

Oli rankkaa hommaa..
Jaksaa jaksaa!





Meme Iina




 Nyt kylmässä Windhoekissa väristen...
- Iina ja Jonna


lauantai 16. toukokuuta 2015

Ai niin mikä kehittämistyön harjoittelu..?

 

"Ilttisläisiä" työn touhussa.


Niin, olisihan se ihan hyvä kertoa myös siitä mitä me täällä Namibiassa teemme. Karelia-ammattikorkeakoulussa sosiaalialan koulutusohjelmaan kuuluu kehittämistyön
harjoittelu jota me täällä olemme suorittamassa.

Harjoittelun aikana olemme tutustuneet lapsiin ja koulun arkeen toimimalla opetusavustajan tehtävissä avustaen lapsia koulunkäynnissä ja päiväkotiarjessa. Kuitenkin itse kehittämistehtävänämme on ollut suunnitella ja toteuttaa päiväkoti-ja esikouluikäisille lapsille iltapäiväkerho tyyppistä toimintaa. ”Iltapäiväkerhoa” pidämme noin kahdesti viikossa, yhteensä kymmenenä kertana. Päiväkoti-ikäisiltä loppuu koulu jo klo 13 ja tämän jälkeen osa jää odottelemaan kyytiään useammiksi tunneiksi. Näille lapsille ei ole oikeastaan mitään suunniteltua toimintaa odottelun ajaksi, joten me päätimme puuttua asiaan.

Näin siis syntyi idea iltapäiväkerhostamme. (Myös koulu toivoi meidän kehittävän jonkinlaista toimintaa iltapäivälle joten ajatukset meni hyvin yhteen!) Opintojemme aikana olemme päässeet oppimaan paljon luovista menetelmistä ja halusimme hyödyntää oppejamme täällä. Niinpä päätimme iltapäiväkerhomme sisältävän luovaa toimintaa, jolle lapsilla ei ole koulussa opiskelun ohella aikaa.

 

Jonnan askartelemia tunnekortteja on käytetty mm. kertomaan millainen päivä on ollut.
 
Lapset ovat päässeet luomaan omat palapelinsä.
 
Saanko esitellä: Thomas the Elephant, päähenkilömme sadutuksen aikana.
 
”Ilttiksen” alku oli hieman tahmea, sillä lapset eivät ole tottuneet irrottelemaan eivätkä toimimaan ilman mallia. Ajan kanssa he kuitenkin ovat vapautuneet ja yrittävät kaikkea sanomatta ensin ”I can’t / I don’t know how”. Sanoisin siis että kehitys on ollut melko huimaa!

Nyt takana on suurin osa iltapäiväkerhokerroistamme. ”Ilttikseen” saa tulla jokainen päiväkoti- ja esikouluikäinen, joten toimintakerroilla on ollut vaihteleva määrä lapsia. (Mukaan on löytänyt tiensä myös muutama koululainen toiminnan näyttäessä tarpeeksi hauskalta.) Ydinporukaksi on kuitenkin muodostunut kuuden tytön ryhmä, jotka ovat innokkaasti mukana oli kyseessä sitten askartelu, valokuvaus tai liikkuminen.

Näinä menneinä kertoina olemme mm. leikkineet suomalaisia pihaleikkejä, askarrelleet omat palapelit, tutustuneet omakuvaan valokuvauksen avulla, työstäneet tunteitamme piirtämisen, musiikin, luovan liikkeen ja keskustelun avulla sekä tutustuneet sadutukseen Thomas the Elephantin johdolla. Paljon uutta olemme päässeet kokemaan (niin lapset kuin minä ja Jonnakin) ja intoa on riittänyt!
 
Lapset saivat muovailla omat voimaeläimensä muovailuvahasta ja tämän jälkeen piirtää niille kodit.
Tässä on erään lapsen voimaeläin, norsu joka asuu Ondangwassa.
Ulkoleikki-kerralla pääsimme leikkimään mm. piilosta, väriä, pantomiimia ja peiliä.
 Tarkoituksenamme on vielä kokoontua ryhmän kanssa kolme kertaa ennen lähtöämme. Kahtena kertana suunnittelemme ja teemme yhdessä lautapelin jota sitten voimme pelata. Tarkoituksenamme on myös askarrella kehykset kuville jotka otimme ennen kuvaa lapsien kanssa. Viimeisellä kerralla pidämme pienet juhlat; tanssimme, nautimme toistemme seurasta sekä herkuttelemme hieman. Lisäksi lapset saavat viimeisellä kerralla mukaansa kansiot joissa on kaikki heidän tuotoksensa.
Omakuvaan tutustuessamme lapset askartelivat ensin Jonnan johdolla haluamansalaiset kruunut/päähineet/naamiot...
 
Ja siirtyivät sitten kuvaamaan haluamansalaisen omakuvan Iinan kanssa.
Kuvien ottamisen jälkeen lapset valitsivat suosikkikuvansa
joka tulostetaan ja sille tehdään kehykset.
 
Olemme tässä loman aikana työstäneet englanniksi tuotosta jonka jätämme tänne Northcote Private Schoolille. Tuotoksessa kerromme mitä olemme lasten kanssa tehneet sekä sitä, miten toimintaa voisi jatkaa (ideoita). Joukkoon olemme myös mahduttaneet teoriaa mm. luovuuden merkityksestä lapsille ja muutamista käyttämistämme toimintamalleista. Toivottavasti toimintamme ja tuotoksemme auttavat Northcotea ymmärtämään luovan toiminnan merkityksen.

Innokkaasti koulun jatkumista odottavat
Iina ja Jonna


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Ahkerat opiskelijat ry ilmottautuu..

Rannikon lomareissun jälkeen loma on sujunut kouluhommien ääressä.. Harjoittelusuunnitelma, yhteenveto in english tänne koululle muistoksi meistä ja harkkarapsan raakaversio + pari verkkokurssia ovat pitäneet meidät kiireisinä..
Siinä sivussa yksi jos toinenkin tuttu kylältä on käynyt tervehtimässä meitä "te olette takaisin kotona! Hyvä hyvä!" Joten ei olla ihan vaan toistemme naamoja jouduttu kattelemaan:)
Suurena luksuksena meillä on hallussamme musiikkia! (kiitos ystävämme Sirpan joka antoi meille paljon biisejä+internetin joka on halunnut toimia tällä viikolla koululla yllättävän hyvin :) helpotti muuten huomattavasti myös noiden kouluhommien tekemistä..) Sen verran on vieroitusoireita ilman radiota ja muuta musaa ollut, että nykyisin kuljetaan molemmat ahkerasti kuulokkeet korvilla..



Viimeistään auringon laskiessa palataan
 koulun netin äärestä takaisin kotiin... 

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

"Meri! Meri on tullut takaisin!" - sanoi muumipeikko eli lomareissu Atlantin rannalle

Koulun lukukauden päättäjäisjuhlat



Namibiassa alkoi koululaisilla talviloma 17.4. ja mekin suuntasimme loman kunniaksi rannikolle reilun viikon reissulle.. Walvis Bay:n ja Swakopmundin rannikkokaupungeissa saimme vaihtelua aavikon polttavaan kuumuuteen. Atlantin rannalla oli paikoin kylmä jopa meille pohjolan asukeille, joten hellemekot vaihtuivat villapaitaan ja farkkuihin. Valtavien hiekkadyynien ja meren välissä tuntui kuin olisimme olleet lomalla keskellä Eurooppaa! Rannikon kostea meri-ilma, sumu ja tuuli toivat mieleen Englannin sään, kun taas kaupunkien arkkitehtuurissa näkyi saksalaisen kolonian vaikutus..


Rannikon reissulla me mm..

- Matkustettiin 800 km meluisessa ja täpötäydessä pikkubussissa
-Nähtiin bussimatkalla meidän ekat kirahvit!
- Shoppailtiin vaatteita ja tuliaisia kotiin
-Nautittiin kaupunkielämästä kahvittelemalla ja käymällä ulkona syömässä
- Väristiin kylmyydestä Atlantin aallokoiden pauhussa
- Valloitettiin dyyni numero 7
- Nähtiin risteilyllä hylkeitä, flamingoja, pelikaaneja, delfiinejä ja valas
- Tanssittiin, naurettiin ja saatiin uusia ystäviä
- Menetettiin sydämemme pikku Pandu- pojalle <3
- Kaivattiin takaisin pohjoiseen, kotimatkan viivästyessä koko ajan..






Setä kaiversi meille marulasta
 avaimenperät



Delfiini-ja hyljeristeilyllä viihtymässä

Muutama kaveri









Dyyni nro 7 valloitus





Iina kävi myös käärmenäyttelyssä..






Ps. On ihana olla taas omassa kodissa! Todettiin että vaikka näimme ja koimme reissullamme paljon, niin kyllä silti maalla on mukavampaa! :)