Millanen päivä sul on huomen? Mul on normipäivä

 

... Eli millaista elämää vietämme täällä Oniipassa?

Olemme töissä Northcote Private Schoolilla maanantaista perjantaihin 7.45 – 16. Koululla olemme eri ryhmissä, joten saamme hetken tauon toistemme ihanasta seurasta.. Veikkaan että se on ihan hyvä, että jaksetaan katsella toistemme naamoja nämä kolme kuukautta. Koulupäivän jälkeen jäämme vielä usein hyödyntämään koulun nettiä, joten kotona olemme yleensä vasta 17 jälkeen.

Ekana koulupäivänä toinen oli kauhuissaan

 

... ja toinen hieman tärähtänyt!

Nyt osataan jo ottaa koulussa rennommin eikä jännitetä :D

 

Täällä tulee pimeää jo reilusti ennen klo 20, eikä katulampuista ole tietoakaan joten emme ole arkipäivisin päässeet tutustumaan Oniipaan paremmin. Iltaisin ei siis ole turvallista liikkua, ainakaan jos on paikallisia uskominen (Kastejuhlissakin piti viipyä aamu 5, sillä kuski ei halunnut lähteä meitä viemään, eikä meitä laskettu kävelemään kotiin huimaa n. 400m matkaa.. ) Lenkkeily on siis jäänyt vähemmälle!

Kouluun emme jaksa raahata muuta evästä kuin vettä ja hedelmiä (Niin lapset kuin koulun henkilökuntakin kauhistelevat kuinka jaksamme eväillämme. En osaa sanoa onko heidän mahaansa täyttävät juustonaksut ja keksit yhtään parempi vaihtoehto.) Kotiin päästyämme edessä on siis usein ruoanlaittoa ja lepäämistä. Nukkumaan menemme yleensä 22 aikoihin jotta jaksamme herätä seuraavaan koulupäivään.

Kun jääkaappi rupeaa näyttämään tyhjältä, on aika napata koulupäivän jälkeen taksi tienvarrelta ja suunnata kohti Shopritea tai Sparia. Liikkuminen on täällä fiksuinta taksilla, sillä se on helppoa ja halpaa. Ruokaostokset ovat melko saman hintaisia (joskus jopa kalliimpia) kuin Suomessa, mutta kukkaromme onneksi ruokahalumme on vähentynyt kuumuudesta johtuen. Ruokavalikoimaamme pienentää myös lihan toisinaan epäilyttävä ulkomuoto sekä kaasuhella, jonka uunia emme ole vielä uskaltautuneet käyttämään…

Tältä näyttää normaali päivällisemme (Maku korvaa ulkonäön!)

Kastajaisissa saimme sentään hieman monipuolisempaa ruokaa ! :D

 

Ne harvat vapaapäivät joita meillä on ollut, ovat kuluneet laiskottelun, lukemisen, syömisen (, juhlimisen) ja sosiaalisen kanssakäymisen merkeissä. Vaikka elämämme täällä Oniipassa ei olekaan kovin kiireistä, ovat vapaapäivät erittäin tervetulleita jotta jaksamme panostaa harjoitteluun täysillä.

Arkemme täällä ”maalla” on siis melko rauhallista varsinkin iltaisin, jonka vuoksi viihdytämme itseämme bongailemalla mangusteja (kuvaa ei vielä olla onnistuttu saamaan) ja lepakoita sekä kauhistellen talomme ohi ajavien autojen nopeuksia. Istuskelemme muutenkin paljon terassillamme juoden teetä ja kahvia (paikalliset ystävämme ihmettelevät kuinka voimme juoda niin paljon kahvia tällä kelillä). Joka ilta saamme kuunnella loputonta konserttia, kun lepakot ja muut eläimet heräilevät uniltaan.
 

Mangusteja ei saatu kuvaan, mutta niitä etsivästä Jonnasta on kuva!

Myös maisemat ovat pysähtymisen arvoiset iltaisin
 

 

Jos minua ei näe myrkyttelemässä muurahaisia ja muita otuksia, löydyn todennäköisesti takapihalta huolehtimasta kissoista jotka elelevät pihallamme. Aluksi Jonna pysyi tiukkana kissojen suhteen, mutta viimeksi kaupassa käydessämme tarttui hänen mukaansa maito ihan vain niitä varten!

Kissakuvia löytyy kamerasta jo hieman liikaa..

 

Arkeamme myös riemastuttaa koulumatkalla kohtaamiemme lasten reaktiot. Keräämme ulkonäkömme takia täällä paljon huomiota ja suurin osa lapsista / nuorista uskaltautuu myös tervehtimään meitä iloisesti. Olemme kuitenkin saaneet huomata että osa lapsista tervehtii meitä ja vastauksen saatuaan juoksee kovalla vauhdilla karkuun. (Taidetaan siis olla hieman pelottaviakin!) Yhtenä aamuna kohtasimme matkalla lapsilauman jonka mukana käveli eräs poika uppoutuneena omiin ajatuksiinsa.  Hän käveli suoraan meitä kohti ja tajusi meidät vasta muutamaa metriä ennen törmäystä.. Siinäpä vasta oli pojalla kauhistunut ilme! Naureskeltiin Jonnan kanssa koko aamu kuinka pelottavia me ”Oshilumput” olemmekaan. (En tiedä miten tuo sana tulisi kirjoittaa, mutta se tarkoittaa valkonaamaa ja kuulemme sitä niin lasten kuin muutamien aikuistenkin suusta..)

Arkeemme kuuluu myös vahvasti sähkö- ja vesikatkot, joihin onneksemme olemme jo tottuneet.  Talossa osaamme jo liikkua pimeällä ilman suurempia kolhuja, kynttilät ja taskulamppu on melkein aina käden ulottuvilla ja vettä on varattuna niin keittiössä kuin suihkuissakin ämpäreihin joista sitä käyttää kun veden tulo loppuu. (Olisi muuten ilman noita vesivarastoja jäänyt ainakin kerran shampoot miun päähän yöksi) Sellaisia nykyajan hienouksia kuten telkkaria tai radiota meillä ei ole, mutta yllättävän vähän niitä ollaan kaivattu! Olen ottanut itselleni tehtävän toimia radionamme ja näin ollen Jonna saa nauttia ”sulosoinnuista” kyllästymiseen asti.  Mutta kyllä sen nyt huomaa miten paljon aikaa tuleekaan tuhlattua tuijotellen telkkarista (enimmäkseen turhia) ohjelmia.

Sähkökatkojen aikaan kynttilät poistavat kaikki vaanivat kummitukset!

Pihamme vartijat ovat enimmäkseen mukavia juttukavereita!

Pihallamme voi törmätä myös vieraileviin tähtiin,
 kuten tähän naiseen joka käy keräämässä maruloita pihaltamme.
 

Tulevana viikonloppuna rikomme arkeamme lähtemällä muutamien paikallisten ystäviemme mukana reissuun, jossa olisi tarkoitus katsastaa ainakin Otjiwarongo ja mahdollisesti käväistä myös visiitillä Windhoekissa.  Palaillaan ensi viikolla asiaan sen reissun tiimoilta!

p.s. kaivataan toimivaa nettiä!

-Iina ja Jonna