torstai 12. maaliskuuta 2015

Home sweet home




Niin vain on reilu viikko vierähtänyt Afrikan mantereella ja vieläkään ei tunnu että oltaisiin kaukana kotona.. Juteltiin tässä joku päivä Iinan kanssa, että olo on kuin kesäleirillä tai mökkilomalla! Puitteet on niin huikeat meidän mittapuulla, ettei paremmasta väliä. Rakastetaan meidän uutta kotia, yli satavuotiasta vanhusta, joka antaa meille kaiken tarvittavan, vaikka sähköt ja vesi välillä onkin poikki. J Meillä on käytössä tällä hetkellä guesthousen A-talossa molemmilla omat makuuhuoneet, keittiö, ruokailuhuone, oleskeluhuone, ”vierashuone”, pari vessa/kylppäriyhdistelmää ja jopa suomalainen kirjasto.. Mahdutaan siis olemaan! Ensimmäinen viikko saatiinkin oleskella hulppeassa ”huvilassamme” ihan kaksistaan, nyt maanantaina (9.3.) pariksi yöksi vierastaloon majoittui myös Namibian konkari, Ulla Nenonen, joka on tehnyt vaikuttavaa työtä kääntäessään Raamattua eräälle Ambomaan alkuperäiskielistä. Huhtikuun puolessa välissä muutamme pihan toiselle puolelle C-taloon, joka on pienempi mutta ainakin sähkökatkosten yllättäessä kodikkaampi ja mielikuvitusta vähemmän ruokkiva asumus meille kahdelle.

Tekniikan ihmeistä reissuamme helpottaa jääkaappi ja pakastin, kaasuliesi/uuni, mikro, veden-ja kahvinkeitin, tuulettimet sekä toimivat vessat ja suihkut (sisällä talossa kylmällä vedellä, saunatilassa pihan poikki tarjolla myös lämpimämpi vaihtoehto ) :D Sähkö ja valot toimii, kun toimii.. Yhtenä iltana pimeni koko kylä, mutta onneksi katkosta kesti vain noin vartti meidän taloudessa! Kaivettiin kynttilät esiin ja nautittiin iltapala romanttisesti tunnelmavalaistuksessa.. Käytiin myös tiistaina ostamassa paikallisesta” Tokmannista” eli ShopSprite:stä taskulamppu, joten katkosten yllättäessä pärjätään kyllä.. Tiskaaminen hoituu käsipelillä, pyykit pesee meme Aina, eikä telkkariakaan ole iltaisin kaivannut.. Ollaan simahdettu nukkumaan joka ilta 22-24 välillä, joka on meille illan virkuille ja aamun torkuille varteenotettava suoritus! Ollaan huomattu, miten paljon Suomessa aikaa menee iltaisin ”kaikkeen turhaan”, mm. näyttöjen ääressä.. Mutta olisi se TOIMIVA NETTI silti ihan jees! yhteydenpidon, koulutehtävien ja meidän mielenterveyden takia!! :D Koulun pihalla ollaan saatu sentään wi-fi toimimaan, että voidaan päivitellä kuulumisia kotiin päin..





It`s good to be home!

Iinan makuuhuone



Oleskelutilassa Kettusta ketutti kun netti ei toiminutkaan!


Grillipaikka
Meme Aina pesee ja silittää meidän pyykit
Eipä oo varmaan ikinä ollu vaattet itellä näin siististi pinottuna!


Vanhan talomme seinät ovat savea ja kattoparrut puuta
( kuvassa rakenteiden hienous ei ehkä välity samoin kuin paikanpäällä)


Kotipihallamme meillä on lemmikkeinä neljä villikissaa, mangusteja, sisiliskoja, (yksi tervehti Iinaa tiskialtaassa! :D ) kyyhkysiä, lepakoita ja ”bushbabyjä”, joita ei olla vielä kyllä nähty, mutta joiden ääntely alkaa aina illan hämärtyessä ja nukuttaa meidät uneen. Käärmeitä tai skorpioneja ei ole onneksi näkynyt! Pihalla meillä on myös ”grillauspaikka” jossa aiomme joku ilta kokeilla grillata jotain hyvää.. Lisäksi käytössämme on kaasulla toimiva sauna (epäilyttävä, ei aiota kokeilla!!) ja pieni virkistys-allas, jonne on ollut ihana pulahtaa rankan ja KUUMAN koulupäivän jälkeen.
Sunnuntaina, eli ensimmäisenä vapaapäivänämme, milloin ei matkustettu, oltu koulussa tai juostu muuten asioilla, meillä oli vihdoin aikaa hieman rentoutua.  Kävimme tutkimassa talon kirjaston aarteita. Ja sieltähän löytyi mm. Iinalle nuoruudesta tutut Nummelan ponitalli-sarjan kirjat ja muita ihania klassikkoja meidän lapsuudesta. Se päivä kulutettiinkin nenä kiinni kirjoissa terassilla istuen ja auringosta nauttien..(lue= auringonpolttamia tasoitellen)


Tuleva kotimme pihan toisella puolella, johon muutamme
 huhtikuussa

Sadetanssija- Iina

 Ovet täällä on muistettava pitää lukossa, silloinkin kun ollaan sisällä talossa, mutta ollaan kyllä tunnettu olomme tosi turvalliseksi, kiitos vartijoiden ja pihaa ympäröivien aitojen! Ps. ollaan välillä lahjottu vartijaa teellä, että pitää meistä erityisen hyvää huolta J Seuraavaksi yritetään kirjoitella lisää meidän harjoittelupaikasta Northcote Private Schoolista ja kotikylästämme Oniipasta, että saatte kuvan siitä, mitä me täällä oikein tehdään ja minkälaisessa ympäristössä harjoittelumme toteutamme!




6 kommenttia:

  1. heips taas, no nyt kuvista voin jo aistia "minun afrikkani" -leffan fiiliksen!! teitähän hemmotellaan ihan siellä, viikatut vaatteet ja kaikki, se jäi vielä askarruttamaan, että mitenkähän se iina mahtoi tervehtiä tiskialtaasta tapaamaansa sisiliskoa:D olkaahan ahkeria ja nauttikaa uudesta ympäristöstä, leila

    VastaaPoista
  2. Iinahan on pienen ikänsä leikkinyt sammakoiden ja sisiliskojen kanssa, joten luultavasti tunsi olonsa kotoisaksi.
    Luultavasti vielä pussasi, kuvitteli kohdanneensa sisiliskoprinssin.

    VastaaPoista
  3. Hyvä! Karjalainen tapahan on vieraanvaraisuus, että lahjontaa vaan ni ei unoha tehtäväänsä! ��

    VastaaPoista
  4. Ihan tulee koti-ikävä Namibiaan kuvia katellessa ja blogia lukiessa!

    VastaaPoista
  5. Aiheen vierestä: mistä saa tuollaisen ihana sinisen mekon mikä Iinalla on kuvassa?

    VastaaPoista
  6. Ollaan tässä tosin pohdiskeltu,että mitähän nuo meijän vartija-tyttöset oikeesti tekisi jos sattuis tilanne olemaan päällä ja apua tarvittaisiin :D mutta jo tieto siitä,että joku vahtii pihaa, helpottaa :) ja Minna,mekko on ostettu Suomesta,mutta tarkempaa tietoa ei kaupasta oo muistissa..

    VastaaPoista