Kuulumisia pitkästä aikaa!

Ensiksikin, pahoittelut ettemme ole päivittäneet blogia aikaisemmin, mutta syysmyrskyjen myötä nettiyhteydet ovat olleet taas niin ja näin…

Koulun puolella on tällä hetkellä menossa koeviikot, mikä näkyy mm. siinä, ettei lapsilla ala-asteen puolella ole ollut lukujärjestyksen mukaisia tunteja vaan aikaa on käytetty kokeisiin harjoitteluun. Myös eskarin puolella viime viikko oli lähinnä lasten ”arviointia”, joten normaalia päivärytmiä ei pientenkään puolella ole oikeastaan ollut. Iina pääsi menneellä viikolla työskentelemään myös koulun pienimpien, eli 2-3- vuotiaiden vekaroiden kanssa. Muutama suloisin yksilö on kuulemma lähdössä matkalaukussa mukaan Suomeen! :)

Keskiviikkona 1.4. pääsimme päiväkotiryhmän kanssa mukana tutustumaan Ondangwan SOS-kodin toimintaan. 

(http://www.soschildrensvillages.org.uk/sponsor-a-child/africa/namibia/ondangwa) 

SOS-koti tarjoaa täällä huono-osaisemmille lapsille (joista suurin osa on orpoja) mahdollisuuden käydä koulua ja joissain tapauksissa myös asua SOS-kodin tiloissa. Northcoten päiväkodin lapset olivat keränneet SOS-lapsille viemisiksi vanhoja vaatteitaan, kenkiä ja lelujaan. Mekin kävimme ostamassa lapsille sukkia, alusvaatteita ja hammasharjoja. Vierailupäivänä lahjoitukset ojennettiin lauluesitysten kera eteenpäin, jonka jälkeen kävimme tutustumassa SOS-kodin luokkatiloihin. Paikan johtajatar pyysi meitä Suomi-tyttöjä vierailemaan lasten luona vielä uudestaan, ja yritämmekin toteuttaa pyynnön ennen kotiinpaluuta, jos vain aikaa jää…

 Päiväkotilapsia retkipäivä jännitti, mutta komeasti
 ”Open the door, shalala!- laulu silti kaikui pihaan tullessa! SOS-kodin vastaanottokomitea
 oli myös portilla innokkaasti odottamassa leikkikavereita

Ollaan me näiden parin viikon aikana onneksi keretty tekemään vähän muutakin kuin vain ravattu kodin ja koulun väliä! Pääsiäisen aikaan saimme vieraita Windhoekista, kun kaksi Suomen suurlähetystön työntekijää tulivat majoittumaan vierastaloomme. Heidän kanssaan kävimme tutustumassa pääsiäislauantaina Nakambalen museoon, joka sijaitsee läheisessä Olukondan kylässä. Nakambale on Martti ”Nakambale” Rautasen ja hänen perheensä entinen kotitalo, jossa tänä päivänä toimii siis suomalaisen lähetystyön historiaa Ambomaan alueella esittelevä museo. Siellä me sitten porukalla ihmettelimme, kuinka järjetöntä on, että aikoinaan tänne kaukaiseen maailmankolkkaan, jossa ei ole ollut suurin piirtein mitään tietoa sivistyksestä, on lähetetty ihmisiä juuri Suomesta opettamaan kristinuskoa, lääketiedettä ja muita länsimaisen maailman ihmeitä! Museossa käynnin jälkeen ymmärsimme taas hieman enemmän siitä, miten merkittävä yhteys suomalaisilla on tälle seudulle ollut ja miksi suomalaisten työtä Namibian hyväksi arvostetaan niin paljon. 

Myös paparazzi ikuistettiin museon edustalla!

Ambomaja

Jonna muisteli miten sitä kotia oikein hoidetaan!

Ruoanvalmistus on rankkaa puuhaa!

Suomalaiset suomalaisen ambo-lähetystyön alkulähteillä

Mukaan tarttui myös paikallisia käsitöitä museon myymälästä

Pääsiäissunnuntaina noudatimme Pihkalan perheen pääsiäisperinnettä eli pääsiäiskukko kävi piilottamassa taloomme suklaamunia!

Uusi piilotusympäristö toi haastetta jopa kokeneen
 konkarin etsintöihin

Saalista tuli!

Talonhoitajamme Aina löysi meille varastosta sulkapallomailat, jotka olivat viime viikolla ahkerassa käytössä melkein joka päivä! Takapihalla pelailu on tuonut päiviimme mukavaa vaihtelua ja niin kroppa kuin pää nauttii kun tuntojaa pystyy purkamaan liikuntaan… Kaipaisimme tänne sulkapallo-opettajaa, sillä tekniikka taitaa olla hieman hukassa (lue: niskat jumissa taivaan tuijottelusta). Myös ohikulkijat ovat huomanneet ottelumme ja saamme paikallisilta silloin tällöin kannustushuutoja!

Pääsiäisen Suomi-Namibia ystävyysottelu

Pelien jälkeen laitettiin hiukset kuntoon ja suunnattiin

 syömään Town Lodgelle keskustaan…

-Iina ja Jonna